tiistai 21. lokakuuta 2014

Lomaillessa

Vietin tuossa yhdistetyn kesä-/talviloman, kaksi viikkoa siis kaiken kaikkiaan.
Koko tuo aika kului maakuntamatkaillen edestakaisin pitkin Suomea. Heti alkuun lähdin Oulun suunnalle äidin luo ja majailin siellä viikon verran, ehdin tavata vanhoja kavereitakin. Sitten Kuopioon katsomaan Stratovariusta (upea keikka, ylitti kaikki odotukset!), sieltä Virroille isän luo.. Ja vielä päiväseltään pikavisiitti Tampereella veljen luona katsomassa vastasyntynyttä vaavelia.
Että olihan tuossa, nämä viimeiset lomapäivät olenkin löhönnyt ihan vain kotosalla tekemättä mitään muuta luovaa ja hyödyllistä kuin käsitöitä.

Niin, ajattelin tosiaan kokeilla, pitäisivätkö nuo meidän simskutytöt villapaitaa, jos niille sellaisen neuloisin. Lähtötilanteessa ajattelin, että Minni saattaisi pitää ja Viville en saisi edes puettua. Noh, kun tuo pusero (makuupussi!) sitten valmistui reissun aikana ja kotiin päästyäni sitä yritin Minnille sovittaa, ei tullut mitään. Toisen kerran, eikä vieläkään. Prkl!
Nappasin Vivin syliini ja mitämitä, typy oli ihan iisinä siinä ja antoi pukea tuon rakkaudella neulotun puseron päälleen. Okei, ei se siitä selvästikään tykännyt, tai ainakin oli ihan hämillään ja kulki matalana, ei onneksi kuitenkaan yrittänyt repiä sitä päältään.




Seuraavana päivänä päätin, että kyllä Minnikin saa luvan edes kokeilla, ja yllättäen onnistuin. Voi miten surkean näköinen se oli.. Villapaita istui molemmille todella hyvin ja oli juuri sopiva, mutta eihän siitä muuten oikein mitään tullut, Minni mm. istuessaan kellahti suoraan kyljelleen, eikä pysynyt sohvan nojallakaan kun yritin saada edes yhden valokuvan napattua.
Yritys hyvä kymmenen. En tiedä, voisivatko ne tottua siihen, mutta en taida yrittää.. Minni kyllä unohti puseron aika hyvin, kun vein sen sylissäni ulos ja päästin tutkimaan auton takakonttia mieheni vaihtaessa renkaita. Kummasti se kävely siinä vaiheessa sujui!
No mutta, säilyyhän tuo paita, jos vaikka sitten jossain vaiheessa...
Ohje täältä:  http://luolaleijonanklaani.nettisivu.org/henkilokunta/kasityonurkka/kissan-villapaita-ii/
Lanka: 7 veljestä.

Toinen loman ajan käsityöprojekti oli veljenpojalle virkkaamani vauvan peitto, joka itse asiassa valmistui eilen illalla. Nopea tämä oli tehdä, mutta yllätyin, kuinka paljon lankaa kului. Yksi kerä 7 veljestä ei riittänyt, vaan välillä täytyi hakea marketista lisää. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, malli omasta päästä, koko 57 x 46 cm. Kai se ainakin jonkin aikaa menee ennen kuin käy pieneksi, kunhan jotain käyttöä tulee niin hyvä! Muutaman viikon päästä vietetään nimiäisiä, jos tuon vaikka siihen mennessä saisi johonkin nättiin pakettiin tai vastaavaan.




Seuraavaksi otan työn alle varmaankin lapaset, pitää vaan taas opetella niiden teko.. Päässyt unohtumaan kun en ole tehnyt vuosiin. Langat ostin jo eilen valmiiksi.
Huomenna duuniin, motivaatio niiiiin matalalla kuin vain ikinä voi olla! Kaksi iltaa ja kolme yötä, niillä lähtee..

.

16 kommenttia:

  1. Voi ei miten surkea ilme :) Eläimille, joille puetaan vaatteita, saa kyllä aina nauraa, vaikka hyväähän sä aattelit, että olis lämmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voit uskoa, että nauroin kun Minni kömmähti suoralta istumalta kyljelleen tuo paita päällä :P Köh köh, ei saisi nauraa, pikku raukka, mutta... Olihan se nyt hauskaa :D

      Poista
    2. Mikäs tähän sopis paremmin kuin...

      https://www.youtube.com/watch?v=uw3esP0LT68

      Poista
  2. Meidänkin Deville pitäisi tehdä tuollainen villapaita talveksi. Milloinkohan sitä olisi aikaa ryhtyä kutomaan... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli todella helppo tehdä, vaikka alkuun ajattelin että en minä osaa. Mulla oli toinen saman tyyppinen ohje eri nettisivulta, ja mitä en tuosta varsinaisesta ohjeesta tajunnut niin ohjeita vertailemalla selkis viimestään :)

      Poista
  3. Toin Ranskasta aikoinaan Konstalle koiran neuleen. Jäi Konstalle liiviksi ja joskus viileiden kelien tultua sitä on vedetty päälle. Heh, yhtä hauskaa se on aina, mutta suht hyvin se sitä pitääkin alkujärkytyksestä toivuttuaan. Blogista löytyykin varmaan viime syksyltä viimeisimmät kuvat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, pitäisköhän nuoki jos vaan antais olla? :P Pitääpä koittaa ettiä ne Konstan kuvat!

      Poista
  4. Ahhah miten suloinen villapaita! <3 Ehkä ne tottuu siihen! Ihania juttuja oot taas tehnyt, vauva tykkää varmasti lahjastaan :)

    VastaaPoista
  5. Kuuluisa villapaita-halvaus siis iski :)

    VastaaPoista
  6. Ihana villapaita!
    Meillä Jaakko sai aikamaan villapaitahalvauksen, mutta Haru sen sijaan kyllä tykkäsi. Ja silloin vuonna pottu ja nakki käytettiin kissoilla villapaitoja autoillessa, koska auton lämmittimiin ei ollut luottamista ja matka oli pitkä. Mutta kaunis malli sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun meilläkin olis edes toinen tykännyt.. :)

      Poista
  7. Minä menin ja ostin koirille tarkoitetun pienen (samannäköisen kuin tekemäsi) villapaidan, mutta se oli jopa Simolle liian pieni. Mööpille en edes yrittänyt.. Pitää käydä vaihtamassa. Varmaan sen pienuudenkin takia ei Simppa tykännyt yhtään ja sai myöskin sen villapaitahalvauksen :D Mööpin uskoisin tottuvan nopeammin. Terkkuja täältä pojuilta muuten! Uudessa talossa yritetään sopeutua elelemään ja palailen itse myös blogin pariin kunnolla kunhan on saatu tää muuttohässäkkä pois alta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, onnea yritykseen, toivotaan että Mööppi on avarakatseisempi pukeutumisen suhteen ;)
      Simskutytöt laittaa terkkuja takas!

      Poista