perjantai 20. kesäkuuta 2014

Muutama kuva reissun varrelta

Kesäloma, se alkaa olla ehtoopuolella. Juhannuksen jälkeiseen tiistaihin mennessä pitäisi muka olla asennoitunut taas työntekoon, apuva.. Loman veemäisin puoli tosiaan on sen loppuminen ja etenkin sen lopun odottaminen - siihen tämä viimeinen lomaviikko on suurinpiirtein tuhlaantunut. Ahistaa jo.

Mutta tulipa tosiaan reissailtuakin, enkä kyllä silloin miettinyt duunijuttuja yhtään. Ensin olin Tampereella viikonlopun veljen ja hänen tyttöystävänsä luona, oikein mukavaa oli! Käytiin syömässä oikein pitkän (ja kalliin) kaavan mukaan, shoppailtiin yksi päivä ja loput rentouduttiin himassa. Sunnuntaina isäni ja pikkusiskoni koukkasivat Tampereelta mut kyytiin ja ajeltiin Savonlinnaan yhdeksi yöksi. Maanantaiaamuna kamat kasaan ja ensimmäiseksi Heinävedelle, tunteja vierähti kun vierailtiin ensin Lintulan ja sitten Valamon luostareissa.



Kuten näkyy, Valamossa oli vähän enemmän nähtävää - Lintulassa pääsi sisään ainoastaan kahvilaan ja matkamuistomyymälään.

Matka jatkui Kolille, jossa emme nyt mitään pitempiä kävelyreittejä lähteneet vaeltelemaan, kurkattiin vain maisemia pikaiseltaan. Voi kun olisi ollut aurinkoinen sää, kaikki näyttäisi vielä kauniimmalta..



Ensimmäinen yö yövyttiin Nurmeksessa Bomban talolla pikkumökissä, tai miksi niitä nyt sanotaan, ei ehkä mökki vaan huone pikemminkin? Joka tapauksessa, hyvä oli nukkua. Teltta oli matkassa, mutta kylmistä ilmoista johtuen se ei päässyt käyttöön kertaakaan tämän reissun aikana.

Seuraava päivä oli oikea katastrofipäivä. En tapahtuneesta jaksa enempää satuilla, mutta sen verran paljastan, että seuraava yö vietettiin Suomussalmella serkun luona ja jatkettiin keskiviikkona matkaa laina-autolla..
Taivalkoski siis määränpäänä (isäni synnyinseutu), matkalla pysähdyttiin juomaan kahvit ja teet ja syömään muurinpohjaletut niittykahvilassa Hiljaisen Kansan vierellä. Aijj kun oli hyvvää. Pieniä matkamuistojakin tuli tuolta ostettua, mutta niistä vaikka sitten seuraavassa blogimerkinnässä.




Taivalkoskella sukuloitiin ja käytiin haudoilla, yövyttiin sedän luona ja torstaiaamuna taas matka jatkui hyvissä ajoin, Kuusamoon päin. Taas tehtiin ruokaa trangian voimin parkkipaikalla retkifiilistä tavoitellen. Käytiin Suurpetokeskuksessa, moneskohan visiitti tähän ikään saakka.. No, taas mua vähän säälitti ne karhut siellä häkkiaitauksissaan, vaikka eihän ne muusta elämästä tiedä eivätkä pärjäis luonnossa. Hyvähän niillä on siellä olla ja olisivat aikoinaan kuolleet ellei niitä olisi pelastettu. Mutta silti.

Karhujen lisäksi siellä oli tietenkin (koira)susia, ilveksiä ja kettuja. Kahta jälkimmäistä ei kuvausetäisyydellä näkynyt, mutta poroja löytyi senkin edestä. Ja vasoja, tuitui, oikein sellaisia disney-silmäisiä pikkusia. Edelleenkin kyllä ihmettelen, miksi suurpetokeskuksessa on aidattuna poroja, what's the point? Petojen ruokahalun kiihottaminen, kun ne tuoksuu siinä vieressä? No, ihan kiva että ovat, oli ne vasat sen verran söpöjä.



Torstai-ilta kului sukuloiden, yhden tädin luona kahviteltiin tuntitolkulla ja sitten mentiin toisen luo yöksi. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme viipyneet vielä viikonlopunkin, tai ainakin lauantain käyden pöllinparkkuun mm-kisoissa, mutta kylmää ilmaa kun lupaili, niin päätettiin ajaa perjantaina Suomussalmen kautta (eli vaihdettiin huollossa ollut oma auto alle) Savonlinnaan vietteleen viikonloppua.
Grillailtiin ja ajeltiin Punkaharjulla mutka, rentoiltiin kotosalla. Isä ja pikkusisko lähtivät sunnuntaina kotiin, mun reissut on nyt reissattu tältä lomalta.

Niin sellasta siis, olipa vaan mukava nähdä pitkästä aikaa sukulaisia ja noita seutuja ylipäätään, vuosia aikaa kun olen itse siellä viimeksi käynyt. Ja varmaan taas menee vuosia seuraavaan kertaan.
Nyt koetan olla masistelematta tuon loman loppumisen takia, ja nautin juhannuksesta ukkokultani ja simskutyttöjen kanssa <3

Mukavaa jussia lukijoille, juhlikaahan suht sievästi!

.

2 kommenttia:

  1. En oo koskaan Kolilla käyny, mutta noi maisemat mykistää (kuvissa) kyllä joka kerta. Mun työkaveri on Nurmeksesta kotoisin, eikä se paljoa sitä paikkaa kehu. Mutta eipä edes mainitse Kolia ikinä :P

    Oon itekin käyny vuosia sitten tuolla Hiljaisen kansan luona. Melko erikoinen, varmaan siellä korvessa taiteilijaa on pidetty ihan sekopäisenä, kun on tuommoisen värkänny.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu niinhän sitä vissiin on kylähullun väsäyksenä pidetty, mutta katos vaan miten on kuuluisuutta saanut :)
      Aika rajallisesti mää taiteesta yleensä mitään ymmärrän, mutta mun mielestä tuo on jollain tavalla hieno ja.. mielenkiintoinen :)

      Poista