sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Hoivakotikissana pt. II

Tänään oli Minnin vuoro olla hoivakotikissana - eli siis mamin työpaikalla mummoja ja pappoja ilahduttamassa. Ja kylläpä ne taas tykkäsivätkin, tosi moni luuli ihan tosissaan Minniä koiraksi, kunnes sitten kerroin järisyttävän totuuden. "Jaa se on kissa, mie olisin koiraksi sanonu".
Kyllähän se vanhuksen silmissä saattaa näyttää koiralta. Chihuahua?

Minni oli taas reipas oma itsensä, ei säikkynyt mitään ja oli kaikkien kaveri, antoi jokaisen silittää. Pää pyöri kuin pöllöllä ja joka paikkaan olisi pitänyt päästä haistelemaan ja tutkimaan. So typical.
Mm, huoneiden wc:t kiinnostivat kovasti, niin juu siellähän ne parhaimmat hajut kai on?


Töistä siis taas selvitty, nyt kotona mukavasti ja edessä kahden päivän vapaat. Yritän ottaa yhtä rennosti kuin Minni tuossa ylläolevassa kuvassa.
Tuleva viikko tulee olemaan suht väljä töiden puolesta - ma ja ti vapaa, ke-to töitä ja loppuviikko vapaata. Eli vaivaset kaksi päivää duunia. En valita.

Vähän muutoksen tuulia toki tiedossa, kun meillä on tuossa syksyllä aloitettu työkierto ja nyt olisi meikäläisen vuoro siirtyä yläkerran ryhmäkoteihin kuudeksi viikoksi.
Uusien asukkaiden opettelu (kyllähän niistä jotain tietää, toisaalta ei juuri mitään),
uusien työtapojen opettelu (vaikka ollaankin samassa talossa),
uudet työkaverit (vaikka jokaisen jotenkin tuntee, onhan niiden kanssa yövuorojakin tehty).
Että ihan riittävästi uutta jutskaa.

Nyt ruokaa niin itselle kuin mirnuillekin, sitten jos vähän lepoa makuuasennossa.
...
Meinasin toivottaa hyvää viikonloppua, vaan sehän on päättymässä. No mutta hyvää viikonloppua minulle, mukavaa työviikon alkua teille ;)

.

9 kommenttia:

  1. :D Meidänkin vanhaa simskupoikaa luultiin joskus koiraksi. Tosin se vankka mää-ää vähän kummastutti. Mutta ihanaa, kun käytät kissaasi terapiakissana :)

    VastaaPoista
  2. Se on varmaan se pitkähkö kuono ja tumma naamio jotka hämää, ehkä :) Kun taas Viviä käytin edellisellä kerralla niin kaikki näki heti että kissahan se on, ei epäilystä.

    VastaaPoista
  3. Ihana reipas Minni, ei meidän kisut varmaan uskaltaisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tää rimpula on sellanen "kaikkien kaveri", ketään tuntemattomiakaan ihmisiä ei vierasta :)

      Poista
  4. Hyviä viikkoja kaikille! ;)

    Kyllä ei meidän kissat vain hoivakotikissoina toimisi, onneksi teillä toimivat! Koiriksikaan niitä ei kyllä ole luultu :D

    VastaaPoista
  5. Hieno tapa sinulla, kun jaksat käyttää kissoja hoivakotilaisten riemuna. Mutta outs, toivottavasti Minni ei kuullut, että häntä luultiin koiruliksi. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi vain, ettei ne asukkaat välttämättä enää puolen minuutin päästä muista koko kissasta mitään :/
      Ei Minni pahastu jos vähän koiraksi luullaan, musta jotenkin tuntuu että se vähän yrittää olla koira, käytöksestä päätellen ;)

      Poista
    2. Kyllä se kissan tuoma hyvä mieli jää kuitenkin alitajuntaan. :)

      Jep, meidänkin Jasu noutaa ja palauttaa saaliin suoraan käteen jos sille heittää jotain sopivaa karvatuppoa. Tosin, tyttären syntymän jälkeen ei ole tullut testattua. Pitääpä laittaa kissa testiin! :)

      Poista