maanantai 13. toukokuuta 2013

Se oli vain unta.

Näin erittäin hämmentävää ja todentuntuista unta.
Olin raskaana, tai siis olin ollut - lapsi oli juuri otettu sektiolla pois, ja olin päässyt kotiin. Mulla oli epätodellisen siistit haavat masussa. Mutta vauvaa en ollut vielä nähnyt, saisin sen vasta parin päivän päästä kunhan sitä olisi vähän seurailtu ja tarkistettu (tämä oli ihan normaali käytäntö..)
En tosiaan ollut nähnyt vauvelia lainkaan enkä tiennyt, oliko se terve. Tiesin vain, että se painoi 1,52 kiloa. En ollut kertonut vanhemmilleni ja pohdinkin, kerronko ensin vai ilmestynkö sitten vain nyytti sylissäni. Äitini kuitenkin epäili jotain nähtyään lääkkeeni, jotka jotenkin liittyivät synnyttämiseen/sen jälkeiseen aikaan (???)

Mietin unessa...
- Kuinka mulla ei muka ole ollut minkäänlaista vauvamahaa, kukaan ei ole huomannut mitään?
- Mitä jos vauvassa on jotain vikaa?
- Miksi en ollut tehnyt aborttia, vaikka tiedän, etten koskaan halua lapsia?
En mä sitä unessakaan halunnut, siksi vauvan syntymä ihmetyttikin. Kuinka päästin sen tapahtumaan?

Ihme kyllä uni ei varsinaisesti ollut ahdistava, ennemminkin hämmentävä. Vähän sellainen hömelö olo, että mites tää nyt tälleen, eihän mun pitänyt koskaan ryhtyä äidiksi. Tulevaisuus vähän pelotti, se vastuu mikä lapsessa on. Vapaaehtoisesti lapsettoman painajainen?

Olipa vain helpottava herätä ja todeta muutaman sekunnin kuluttua, että "se oli vaan unta".
Mistähän tuollainen uni tulee? Olen aiemminkin nähnyt jonkin sortin ahdistavia raskausunia, mutten sentään näin todellisen tuntuista, eikä lapsi ole vielä koskaan syntynyt. Nythän se oli, vaikkei se unessa edes vilahtanut. 

Kaikkea sitä..
Nyt  vapaapäivän viettoon, ulkona näyttää ihan kivalta.

.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti