perjantai 1. maaliskuuta 2013

Kesälomahaaveita

Väitän, ettei ole ollut aikaa päivitellä blogia. Valhe, mutta saa kelvata syyksi.
Yksi syy laiskaan kirjoitteluun lienee yksinkertaisesti se, ettei vain ole tapahtunut mitään. Töitä, töitä ja helvetin töitä. Eipä sillä, jännästi välillä tuntuu, että siellä viihtyy jopa paremmin kuin kotosalla. Yllättävää? Niin minustakin. 

Odotan vain toukokuuta, jolloin pidän viikon lomaa ja lähden Oulun suuntaan äitiä ja isäpuolta moikkaamaan. Piti käydä jo maaliskuussa, mutta enpäs saanut pitkiä vapaita. Parin päivän viikonloppuvapaa ei vain riitä näin pitkillä välimatkoilla, kun junamatka yhteen suuntaan kestää seitsemän tuntia. Niin että viddu.
Saa nähdä, lähteekö tuo hellu mukaan, äiti ainakin on kovasti sitä pyydellyt. Kissatkin vois ottaa ja viedä Kempeleeseen isäpuolen isälle hoitoon siksi aikaa. Äipän luo niitä ei voi ottaa, isot maatiaiskollit luultavasti söis meidän pikku rinssessat. Timpasta nyt ei ota selvää, olisko lähdössä mukaan vai ei. Mutta jos ei kerran lähde, meinaan viettää koko viikon reissussa. 

Loput kolme viikkoa kesälomaa pidän elokuussa, ja vähän jo suunnittelin harrastavani tuolloin maakuntamatkailua. Kotiin mä en nimittäin ainakaan jää homehtumaan enkä tuhlaa yhtä ainuttakaan päivää. Ainakin Oulussa, Virroilla ja Tampereella täytynee vierailla. Tai no Tampereella ihan vain käväisen, tiedä vielä mitä siellä edes tekisin. Yhden kaverin kanssa vain oli sen tyyppistä puhetta, että tulis kipastua. Mutta saa nyt nähdä. Hesassakin olis pari opiskelukaveria, joita olisi ihana nähdä pitkästä aikaa, mikäli kutsu vain vielä on voimassa.

Tuokin rundi sitten, noh, otanko mä mirnukat mukaani? Vai jätänkö mä ne muka kolmeksi viikoksi kotiin? Kyllähän Timppa ne hoitaa, ei siinä mitään ongelmaa, mutta.. Ne on mun vauvoja! Tiedä miten ne junassa menis, tai menishän ne kun laittaa menemään. Tampereelle en niitä kuitenkaan vois ottaa, mikäli siellä tulee käytyä. Argh, pitää nyt kattella.

Kohta taas vaihteeksi pitäisi lähteä duuniin, ja ylläripylläri koko viikonloppu siellä meneekin, tosin aamuvuoroissa (eli ehtii kotonakin jotain hommailla). 
Kamala ikäväfiilis on ollut tässä viime aikoina. Kuitenkin oon tällainen mamman tyttö, vaikka kesän lopulla tulee kuluneeksi VIISI VUOTTA siitä, kun muutin pois kotoa. Hullua, miten aika vain menee. Vastahan mä olin lapsi?


2 kommenttia:

  1. Isoja pohdintoja näemmä käyt läpi. Itselläkään ei mitään ihmeitä suunnitelmia ole lomille, tahtotiloja senkin edestä. Ulkomaita olisi kiva koluta mutta matkaseuran puute vaivaa.

    VastaaPoista
  2. Joo no eipä nuokaan varsinaisesti suunnitelmia ole, tai osittain ehkä, en tiijä. Mutta se suunnitteluhan on vähintään yhtä kutkuttavaa kuin niiden toteuttaminenkin :)

    VastaaPoista