lauantai 13. lokakuuta 2012

Sylikissat

Minnin leikkaus sujui hyvin, ei ole vielä tähänkään saakka ilmennyt mitään probleemaa, leikkaushaava näyttää lähteneen parantumaan, tai sanoisinko ennemminkin, ettei ainakaan ole pahan näköiseksi mennyt, siis tulehtunut tai mitään. Eikä tuo mirnukka sitä itse haavaa näytä nuoleskelevan (kiitos kai Cothivet -haavasuihkeen), alkuun se vain repi ne laput irti, joita täytyi parin päivän ajan pitää. Kukapa tykkäisi teipeistä masussa? Lampunvarjostinta eivät onneksi antaneet lääkäristä mukaan, ja eipä tuota tullut kaipailtuakaan. Hyvin siis selvitty ilman. Minni on ollut oma hyperaktiivinen itsensä heti leikkausta seuraavasta yöstä lähtien, eli kipujaan ei ole tytteli ainakaan näyttänyt, mikäli niitä ylipäätään on ollut. Lääkkeethän tuolle kuitenkin meni pari päivää. 

Eipä tarvitse enää kauhulla odotella sitä ensimmäistä kiimaa.. Viville sama operaatio, kunhan tuosta vähän vielä kasvaa. Tällaista kissa-asiaa tällä kertaa. Ja mitäs tähän elämään muuten.. ei kai mitään jännää. Kahden viikon päästä olen Tyrnävällä kotikonnuilla, soittelin eilen äidille ja kerroin ostaneeni liput - ei siis voi enää perua. Isäpuolellani sattuu sopivasti olemaan vapaaviikonloppu, joten taitaa sattua aikas hyvään saumaan tuo vierailuni. Sielläpä asustaakin sitten kaksi hieman suurempaa kattia, kunnon maatiaiskollit saavat kokea pitkästä aikaa tämän likan lämpimän sylin. Ainiin, eiväthän ne mistään hinnasta viihdy sylissä, pyh. Onneksi omat senkin edestä..

Vivi torkkuu mamin masun päällä ^^

2 kommenttia:

  1. Aivan ihanan näköset tyypit! Kyllä on kauniita pakko sanoa :)!

    VastaaPoista
  2. Onhan ne, hurmaavat minutkin joka päivä uudelleen :)

    VastaaPoista