perjantai 19. lokakuuta 2012

Irti kaikesta

Niin synkkä sää, oijoi. T lähti seitsemäksi töihin, itse sain jäädä peiton alle viettämään ansaittua vapaapäivääni. Otin kissat viereeni ja nousin ylös vasta yhdentoista jälkeen. Toki heräilin tapani mukaan, etenkin Vivin kehrätessä suoraan korvaani ja lipoen/näykkien ihoani. Sitten sitä on pakko silitellä ja helliä - kierre on valmis.  Jänniä nuo sen halipulafiilikset, ei Minni samalla tavalla tee. Se maukaisee ja aloittaa kehräämisen, sitten nousee takatassuilleen (mahdollisesti tässä kohtaa yrittää teroittaa kynsiä jalkaani) ja pyrkii joko syliin tai hyppäämään itse harteille. Sylissä se sitten painaa päänsä rintaani vasten ja kehrää niin ylikierroksilla, että ääni muistutaa jo etäisesti röhkimistä. Pienet nössykkäni <3

Tulevalle viikonlopulle ei suunnitelmia ole, töissä vietän molemmat päivät (vieläpä iltavuorossa). T:n lapset tulevat käymään, joten ei tuon miekkosen tarvitse yksin viettää vapaapäiviään. Mulla olisi vielä maanantaina aamu, sen jälkeen pari yövuoroa ja kovasti odotettu Tyrtsin reissu. Tekee varmasti hyvää käydä muutama päivä hiukan kauempana ihan vain yksikseen matkustaen, vaihtaa kokonaan toiseen maisemaan. Pääsee hetkeksi irti tästä arjesta ja.. no, kaikesta.

Nuo reissut tosin tuppaavat aina olemaan niin muistoja herättäviä juttuja, että ihan sydäntä särkee. Jotenkin mä vain olen edelleen niin kiinni kaikessa menneessä, lähinnä lapsuuden aikaisissa jutuissa ja muistikuvissa. Vaikkei uskoisi, kun tässä nyt on kuitenkin yli neljä vuotta tullut omillaan asuttua ja muutettua se kolme kertaa paikasta toiseen. Silti. Eipä mulla mitään kummempia haaveita tai suunnitelmia ole tulevaisuuden suhteen, siksi kai menneissä roikun ajoittain hyvinkin pahasti. Vähemmästäkin ahdistuu.

Lepää, kun olet uupunut.


Leiki, kun leikityttää.


Hymyile, kun hymyilyttää.


2 kommenttia: