keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Söpistellen

Nyt on elämä taas aavistuksen stressittömämpää. Kävin nimittäin töiden jälkeen vakiokampaajallani fiksauttamassa otsatukkaani, eli lopputulos on jonkin verran lyhyempi ja paljon keveämpi. Jotenkin olen AINA ollut otsiksen kanssa neuroottinen. Etenkin, kun se sitten kasvaa turhan paljon ja sen kuosiin laitto lakalla on työlästä sekä elämä vaikeaa tuulen ja sateen vuoksi. Pienet voi olla ihmisen murheet?

Torstaina iltavuoro, perjantaina aamu, ja neljän maissa iltapäivällä lähdemme ajelemaan Virroille isäni perheen luo. Mitään pitkää visiittiä ei ole tiedossa, eli sunnuntai-illaksi kotiin. Mutta pääasia, että päästään käymään, nimittäin veljeni aikoo myös tulla uuden tyttöystävänsä kanssa. Tuo likka on kuulemma vuoden päästä valmistuva lähihoitaja, kappas.

Maakuntamatkailua odotellessa, vielä kaksi yötä, olen jo ihan fiiliksissä. Mikäs sen ihanampaa kuin nähdä perhettä pitkästä aikaa? Tässäpä vaihteeksi kuvaa noista karvaisemmista perheenjäsenistäni..


Söpistellen.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti