maanantai 24. syyskuuta 2012

Olen omena, olen omena

Saatiin pussillinen omenoita T:n isältä, ja mitäpä muutakaan niistä olisi keksinyt tehdä kuin piirakan, kun ei kumpikaan meistä kyseistä hedelmää sellaisenaan syö. Tuli siis vapaapäivän kunniaksi tehtyä jotain ns. hyödyllistä, varsinkin kun nousin sängystä vasta puoli kahdentoista pintaan.. Ja nyt tuntuu, kuin olisin päikkäreiden tarpeessa.

Niistä kuulokkeista, jotka edellisessä postauksessa haukuin syvimpään maanrakoon. Tuossa yksi ilta kuuntelin ihan läpällä, että miltäs nuo trance/dance -jumputusbiisit kuulostavatkaan niillä uusilla, huonoilla kuulokkeilla. Ensin koin saman elämyksen kuin viimeksi - paska ääni ja olematon basso. Jostain syystä painoin napit syvemmälle korviani vasten, ja hei, whattöfak?? Kaikki oli niin kaunista. Eli kyse olikin vain siitä, etten osannut niitä kuulokkeita käyttää. Mullahan ei siis koskaan aikaisemmin ole ollut tuon mallisia nappikuulokkeita. Jotenka en mitenkään tajunnut, että ne pitäisi oikeasti tunkea niin syvälle korviin, että niiden paikalleen asettaminen jopa sattuu. Tämän jutun hauskin osuus on se, että tuota iltaa edeltävänä päivänä tilasin ne Sonyn vastaavat kulokkeet... Voisihan ne toki palauttaa, mutta ehkä kahdet eivät ole liikaa - voin huoletta heittää vesilintua niillä kaikilla vanhoilla kuulokkeilla, joita laatikon pohjalle on vuosien varrella kertynyt.


Minnillä ja Vivillä on parhaillaan menossa iltaralli part 1/2. Toinen osa alkaa puolenyön aikaan, tervetuloa näytökseen!
Tämä päivä oli kylmä, sateinen ja synkkä sään puolesta, ja sitä suuremmalla syyllä oli oikein leppoisaa viettää vapaapäivä rakkaiden simskutyttöjen kanssa, sisällä lämpimässä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti