maanantai 27. elokuuta 2012

Äiti-tytär-jutskailua

Pienehkön tauon jälkeen voisin tännekin jotain rustailla. Asiaa olisi enemmänkin, mutten halua kaikkea ämpätä saman otsikon alle. Olkoon tämän postauksen aiheena siis ne mun edellisen viikon pari vapaata, kun äippä vieraili luonamme. 

Kolme päivää meni niin pirun nopeasti. Ihana oli nähdä pitkästä aikaa, ja kolikon kääntöpuolella jälleen haikeat hyvästit. Elämä on yhtä ikävöimistä; saat yhden lähelle, menetät toiset kauemmas. Mutta..sellaista se on.
Tiistaina äiti tuli kolmen jälkeen. Ihastui Minniin (kukapa ei?), ja taisi pitää myös T:sta. Hyvin tulivat juttuun ja porisivat kovasti, T ajelutti kierrosta kaupungilla ja esitteli paikkoja. Keskiviikkona oli mun vapaapäivä 1/2 (T oli normaalisti töissä), ja kiersimme äidin kanssa neljä kirpputoria. Löytöjä tuli tehtyä, parit korvakorut ja pusero. Muualle emme sitten sinä päivänä jaksaneetkaan, iltapäivällä nukuimme päikkäreitä ja laittelimme ruokaa.

Yksi kirpparikierroksemme kohteista oli Retro-Antiikkinurkka, jollain tavalla aivan ihana paikka. Sieltä sen puseronkin löysin (josta kuvaa varmaan joskus). Mutta näpsin kännykällä kuvajaisia, joiden laatua pyydän nöyrästi anteeksi. Siis hei, 5 megapikselin kamerakänny.

Tää nukke oli jotenkin.. karmiva?









Torstaina vierailimme Olavinlinnassa, kävimme sen vajaan tunnin kestävän opastetun kierroksen. Itsehän kiersin sen jo silloin pari vuotta sitten, kun T:n kanssa tutustuimme ja hän esitteli minulle cityä. Sattuipa hyvä sää nytkin, ja kuvia tuli jonkin verran napsittua. 

Linnan jälkeen kävimme kahvilla, sekä pienissä käsityöpuodeissa, joista tietenkin piti shoppailla koruja.. Keltaiset puuhelmikorvakorut ja turkoosit puuhelmet. Ja lopuksi kierrettiin Sokos sekä perus vaateliikkeet. Muotitalo Puki -nimisen liikkeen ruskeansävyinen neuletakki huokui laadukkuutta jo pelkästään sitä katsellessa ja hypistellessä. Entäs, kun puin sen ylleni.. Rakkautta ensisilmäyksellä. Must have. Ja niin minä sen ostin. Siitäkin kuvaa jossain myöhemmässä vaiheessa.



Keskiajan toiletti korkeuksissa.










Kovasti yritimme sisään, mutta pulju oli suljettu tältä kesältä.

Perjantaina käytiin aamusta mamin kanssa eräässä leipomossa, hällä on tapana ostaa aina paikallista leipää kotiin mukaan kun jossain kauempana käy. Mustin ja Mirrin kautta kotiin (tuttua ruokaa perheeseemme liittyvälle toiselle simskutytölle), ja sitten äippä jo lähtikin kotimatkalle, minä töihin iltavuoroon. Siinäpä se lyhykäisyydessään. Ai että oli taas mukavaa äiti-tytär-jutskailua, harvinaista herkkua.

HUOMENNA mulla on vapaapäivä ja väsään jonkinnäköisen blogimerkinnän vieläkin tuoreemmasta aiheesta, nimittäin pienestä Vivi -tyttösestä. Tuo siamilainen nössykkä saapui meille lauantai-iltana kasvattajiensa saattelemana, ja on nyt siis asustellut meillä kaksi kokonaista päivää. Siitä, miltä Minnin ja Vivin yhteiselo näin alkumetreillä vaikuttaa ja millainen on tuo hurmaava penska, kerron huomenna. Yritän myös saada pari suht onnistunutta photoa.. Mission impossible, kohde on hyvinkin liikkuvainen.

.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti