torstai 19. helmikuuta 2015

Saalis

Kuulumisia, vaikkei tällä suurempia olekaan tapahtunut.
Minni täytti kolme vuotta, onnea vain! Ja Vivi tulee kovaa vauhtia perässä, tosin onneksi vasta toukokuussa, mun vaavi. Hirmuinen kaipuu olisi jo kesään. Vaikkei nää Suomen talvet mitään äärettömän pitkiä enää ole, niin ihan tarpeeksi olen siitä jo saanut. Kissoista puhumattakaan, Viviä ei enää suuremmin kiinnosta katsella tinttejä ikkunan takaa. Pitäisi jo päästä ulos tutkimaan!

Saalistamisesta puheen ollen, kaivelin siivotessani sohvan, senkin, jääkaapin ja lieden alta yhteensä yli 20 leluhiirtä. Vivi on todellakin ollut ahkera kissapeto. Nimenomaan Vivi - Minnihän ei noilla pienillä osaa leikkiä sitten yhtään. Aina vain sillä Ikea-hiirellä.. Mutta niitäkään ei enää voi jättää lojumaan, kun Vivi järestään puree niiltä jalat irti, tai jos olenkin ne jo leikannut ja ommellut umpeen, niin pureksii muuten vain hiiren "nahan" puhki ja ahmii pehmotäytteitä. Rasittavaa.


Toiset eivät selvinneet..

torstai 29. tammikuuta 2015

Me tytöt vaan

Mies lähti viikonlopuksi laskettelureissulle kavereidensa kanssa, ja me jäätiin typyjen kaa kotiin. Mulla on kolme yövuoroa alkaen kahden ja puolen tunnin päästä, joten ihan hirmuisia suunnitelmia ei tälle "omalle ajalle" ole
- päivät nukutaan ja hengaillaan kotona.
Mitenköhän nuo pärjää 12 tuntia keskenään?? Koskaan eivät ole niin pitkään olleet.. Jos varttia vaille kasi lähden polkemaan töihin, ja about samoihin aikoihin aamulla palaan. Hui, mutta onhan ne jo isoja tyttöjä..




Jälleen on puikoilla pitsisukkaa, tosin harkitsin, jos niistä tulis vain säärystimet. Sillon vois pitää kenkienkin kanssa, kun yleensä villasukka asettuu todella epämukavasti kengän sisään, mun mielestä. Kuvaa myöhemmin, kunhan saan niitä vähän pidemmälle työstettyä yövuorossa...

Oikein nautinnollista viikonvaihdetta, palaillaan jossain kohtaa taas!
Ja mää yritän pysyä valveilla.

.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Valmista tuli

Ja tuli ihan kivat, vaikka itse sanonkin.
Malli löytyi täältä:  http://www.pirkka.fi/artikkeli/63419-naisen-pitsisukat
ja lankana käytin Novitan 7 Veljestä (sinapinkeltainen?)

Varren reunaan piti ohjeen mukaan virkata kaaret ja niihin kiinnittää helmiä, mutta jätin helmet väliin. Näin jälkikäteen sukkia katsellessa mietin, pitäisikö tuo koko virkattu reuna purkaa kokonaan pois, tai muokata sitä. Muokkaan, ja jos ei tule yhtään kummempi niin sitten pois. Tai teen ihan perus nirkkoreunan. Toteutan aatteeni jo tänä iltana Emmerdalea katsoessa.




Seuraava projekti ei ole vielä puikoilla, enkä oikeastaan ole täysin varma siitä, mikä se tulee olemaan. Äitini aikoi käydä Lankamaailmassa ostamassa langat ja lähettää mulle ja teettää niistä jotain, mutta katsotaas nyt ehdinkö odotellessa tehdä muuta.

.

lauantai 10. tammikuuta 2015

Uuden oppimista

Reissusta selvitty ja uudetvuodet ynnä muut juhlittu, onnistuneesti. Seuraavalle reissulle pitäisi lähteä jo ensi torstaina, tällä kertaa pohjoiseen. Matkakin on reilun tunnin pidempi, voi meijän kissoja.. Uudenvuoden aattona ajomatka sujui kovin äänekkäästi, ja meillä ihmisillä oli palaa hermo mirnokkien itkua kuunnellessa. Vaan näillä on mentävä, ei niitä voi kotiinkaan jättää.
Virtain reissulla molemmat huusivat jotenkin erityisen paljon, mutta toisaalta perillä taas olivat "normaalimpia" kuin koskaan aiemmin reissussa oltaessa (Minnikin söi tavalliseen ahmivaan tapaansa!). Vauvaa kävivät välillä haistelemassa ja Minni teki lähempää tuttavuutta yrittämällä pikkuisen syliin tämän istuessa sitterissä. Jotain rajaa... Vivi oli ihan vähän varovaisempi, mutta eipä sekään pelännyt pientä, oudosti ääntelevää ihmislasta.
Ja mitä uuden oppimiseen tulee, Minni oppi avaamaan oven, painamalla tassulla kahvaa.. Tätä ei olisi tarvinnut oppia.


Uusi vuosi, ja sen kunniaksi opettelin jotain uutta.. Nimittäin aloitin elämäni ensimmäisten pitsisukkien neulomisen! Tai eihän noissa tainnut loppujen lopuksi olla varsinaista opettelemista langankiertoa enempää. Jännä, miten sitä on aina ajatellut, että tämä on jotenkin muka vaikea juttu, eikä siksi ole tullut edes ohjeita vilkaistua. Siis, tämä ohje ainakin on helppo.
Anteeksi kuvien kaamea laatu, syytän talven pimeyttä ja vähäistä valoa.Oi kesä ja aurinko, tulkaa pian.




Ja virkkailukokeilua, himottais tehdä jotain noista tollasista neliöistä. Joku poncho?
Kyllä piti taas hakea vähän aikaa, että mitä sitä alkaisi neuloa. Aloittelin pariin otteeseen lapasia, säärystimiä, lainasin kirjastosta muutaman kirjan inspiraatioksi... Mistähän nuo pitsisukat sitten keksinkään.

Tämän viikonlopun olen yllättäen töissä, aamuvuorossa. Maanantaina yksi vapaa, sitten alkaa yöt ja niiden jälkeen reissuun. Ihanaa, mutta hirvittää jo sitä seuraava viikko; kuuden päivän putki ja samaan aikaan opiskelijan näytön vastaanotto. Arrgh sanon ma. En yhtään tykkää roikottaa perässäni opiskelijoita, ei vain ole mun juttu. Mutta eiköhän tästä selvitä.
Palailen asiaan vielä ennen sitä reissua, yritän ainakin kovasti.

.


tiistai 30. joulukuuta 2014

Tiu tau tilhi

Miksi tämä talven kylmyys tuntuu joka vosi tulevan pienenä järkytyksenä? Varsinkin, kun -20 astetta on ihan normaali juttu. Eipä sitäkään penskana kauhisteltu, vaan ulkona tarkeni ihan hyvin olla.
Zoomasin tuota kuvaa, ja mittari tosiaan näytti eilen -20. Vivi kyttää naapurin pihlajassa vierailevia tilhiä, hyi kuinka niilläkin täytyi olla kylmä..
No ihan intona kattelin itsekin, noita kun näkee suurin piirtein kaks kertaa talvessa ja kesällä ei koskaan. Missä ne asustaa?


Jooh, mutta nyt tuleekin lunta ja lauhaa säätä, ja huomenna on luultavasti ihan shaisse keli ajella vanhoilla talvirenkailla Jyväskylän kautta Virroille. Nakataan kamat autoon ja mirnokat takapenkille, päästään ehkä puolenpäivän jälkeen lähtemään.
Toivottavasti selvitään hengissä perille...

Railakasta uudenvuoden juhlintaa teillekin!
Palaan kirjoittelemaan jahka reissusta selviän.

.

maanantai 29. joulukuuta 2014

Joulun jälkeen

Katsotaas, kuinka tämä päivittäminen alkaa sujua pienen luovan tauon jälkeen.
Joulukin meni, hyvä kun ehti huomata. Meillä ei kissat ole pahemmin kuusessa roikkuneet, tänä vuonna eivät ole tainneet käydä edes vettä juomassa sen juurelta.
Itsehän olin kaikki joulunpyhät ja sitä edeltävän ja seuraavan viikonlopunkin töissä, joten ei siihen hirveästi sellaista joulunviettoaikaa jäänyt. Aattona olin aamuvuorossa, siinä nyt vähän ehti harrastaa perinteitä hautausmaan, saunomisen ja jouluruoan merkeissä. Mutta muuten ei juurikaan.



 Mun vapaat alkoivat eilen, eli tänään 2/7. Siis pieni loma! Käytännössä. Uutta vuotta ei sentään vietetä kotona kökkien, vaan keskiviikkona autoillaan isäni perheen luo ja ollaan siellä sinne lauantaihin asti. Ammutaan raketit skumppalasien kilistessä. Mukana uudenvuoden vietossa on veljeni tuoreen vaimonsa ja vauvan kanssa, ihanaa! Juhlitaan siis uutta vuotta, "häitä", ja.. mun synttäreitä ja vakituista työpaikkaa(!!) ;)

Käsityötkin on olleet pienellä tauolla, tai noh, joulun alla tuli noita lumihiutaleita näperrettyä ja kovetettua, kun työkaverilta sain lainaksi 100 virkattua lumihiutaletta -kirjan. Pitäähän se itsellekin ostaa, kunhan tässä ehtii ja joutaa. Viisi erilaista kerkesin tehdä ja ripustaa joulukuuseen, viisi sadasta...
Äipältä sain joululahjaksi Säpinää sukkiin -kirjan, ehkä seuraava projekti on tuosta kirjasta?




tiistai 21. lokakuuta 2014

Lomaillessa

Vietin tuossa yhdistetyn kesä-/talviloman, kaksi viikkoa siis kaiken kaikkiaan.
Koko tuo aika kului maakuntamatkaillen edestakaisin pitkin Suomea. Heti alkuun lähdin Oulun suunnalle äidin luo ja majailin siellä viikon verran, ehdin tavata vanhoja kavereitakin. Sitten Kuopioon katsomaan Stratovariusta (upea keikka, ylitti kaikki odotukset!), sieltä Virroille isän luo.. Ja vielä päiväseltään pikavisiitti Tampereella veljen luona katsomassa vastasyntynyttä vaavelia.
Että olihan tuossa, nämä viimeiset lomapäivät olenkin löhönnyt ihan vain kotosalla tekemättä mitään muuta luovaa ja hyödyllistä kuin käsitöitä.

Niin, ajattelin tosiaan kokeilla, pitäisivätkö nuo meidän simskutytöt villapaitaa, jos niille sellaisen neuloisin. Lähtötilanteessa ajattelin, että Minni saattaisi pitää ja Viville en saisi edes puettua. Noh, kun tuo pusero (makuupussi!) sitten valmistui reissun aikana ja kotiin päästyäni sitä yritin Minnille sovittaa, ei tullut mitään. Toisen kerran, eikä vieläkään. Prkl!
Nappasin Vivin syliini ja mitämitä, typy oli ihan iisinä siinä ja antoi pukea tuon rakkaudella neulotun puseron päälleen. Okei, ei se siitä selvästikään tykännyt, tai ainakin oli ihan hämillään ja kulki matalana, ei onneksi kuitenkaan yrittänyt repiä sitä päältään.




Seuraavana päivänä päätin, että kyllä Minnikin saa luvan edes kokeilla, ja yllättäen onnistuin. Voi miten surkean näköinen se oli.. Villapaita istui molemmille todella hyvin ja oli juuri sopiva, mutta eihän siitä muuten oikein mitään tullut, Minni mm. istuessaan kellahti suoraan kyljelleen, eikä pysynyt sohvan nojallakaan kun yritin saada edes yhden valokuvan napattua.
Yritys hyvä kymmenen. En tiedä, voisivatko ne tottua siihen, mutta en taida yrittää.. Minni kyllä unohti puseron aika hyvin, kun vein sen sylissäni ulos ja päästin tutkimaan auton takakonttia mieheni vaihtaessa renkaita. Kummasti se kävely siinä vaiheessa sujui!
No mutta, säilyyhän tuo paita, jos vaikka sitten jossain vaiheessa...
Ohje täältä:  http://luolaleijonanklaani.nettisivu.org/henkilokunta/kasityonurkka/kissan-villapaita-ii/
Lanka: 7 veljestä.

Toinen loman ajan käsityöprojekti oli veljenpojalle virkkaamani vauvan peitto, joka itse asiassa valmistui eilen illalla. Nopea tämä oli tehdä, mutta yllätyin, kuinka paljon lankaa kului. Yksi kerä 7 veljestä ei riittänyt, vaan välillä täytyi hakea marketista lisää. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, malli omasta päästä, koko 57 x 46 cm. Kai se ainakin jonkin aikaa menee ennen kuin käy pieneksi, kunhan jotain käyttöä tulee niin hyvä! Muutaman viikon päästä vietetään nimiäisiä, jos tuon vaikka siihen mennessä saisi johonkin nättiin pakettiin tai vastaavaan.




Seuraavaksi otan työn alle varmaankin lapaset, pitää vaan taas opetella niiden teko.. Päässyt unohtumaan kun en ole tehnyt vuosiin. Langat ostin jo eilen valmiiksi.
Huomenna duuniin, motivaatio niiiiin matalalla kuin vain ikinä voi olla! Kaksi iltaa ja kolme yötä, niillä lähtee..

.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Maalla ja vesillä

Täällä ollaan edelleen, pienestä paussista huolimatta. Ei vain ole tullut kuvailtua oikein mitään, joten siinäpä se samalla on blogikin jäänyt taka-alalle.
Kissoilla oli varmaan yli viikon mittainen tauko valjastelusta, osittain viileiden säiden ja toisaalta meikäläisen "kiireiden" (ja laiskuuden) vuoksi.
Eilen kuitenkin aurinko paistoi ja tarkeni hyvin, joten kun olin yövuorojen jälkeisiltä uniltani heräillyt, käytiin koko porukalla molemmat mirnokat yhdessä vähän kävelemässä tuossa viereisellä tiellä. Kiva huomata näin aivan loppukesästä, ettei kumpikaan enää säiky ohi käveleviä ihmisiä samalla tavalla kuin vaikkapa alkukesästä. Tietenkin niitä kytätään niin pitkään kuin ovat näköpiirissä, mutta karkuun ei tarvitse lähteä.



Kun kissat olivat ulkoilun jälkeen kauneusunien tarpeessa, lähdettiin miehen kanssa käymään vesillä vielä viimeisen kerran tälle kesää. Joo-o, näyttää lämpimämmältä kuin mitä olikaan; mulla oli verkkahousut ja anorakki huppuineen, silti paleli ihan liikaa. Viima ja kylmää hohkaava vesi.. hrrr. Mutta reilun tunnin ajelun ja veneen vesiltä noston jälkeen oli niiiin ihana päästä kotiin ja käpertyä sohvalle viltin alle lämpimään ja juoda kuppi teetä, oihh!