tiistai 21. lokakuuta 2014

Lomaillessa

Vietin tuossa yhdistetyn kesä-/talviloman, kaksi viikkoa siis kaiken kaikkiaan.
Koko tuo aika kului maakuntamatkaillen edestakaisin pitkin Suomea. Heti alkuun lähdin Oulun suunnalle äidin luo ja majailin siellä viikon verran, ehdin tavata vanhoja kavereitakin. Sitten Kuopioon katsomaan Stratovariusta (upea keikka, ylitti kaikki odotukset!), sieltä Virroille isän luo.. Ja vielä päiväseltään pikavisiitti Tampereella veljen luona katsomassa vastasyntynyttä vaavelia.
Että olihan tuossa, nämä viimeiset lomapäivät olenkin löhönnyt ihan vain kotosalla tekemättä mitään muuta luovaa ja hyödyllistä kuin käsitöitä.

Niin, ajattelin tosiaan kokeilla, pitäisivätkö nuo meidän simskutytöt villapaitaa, jos niille sellaisen neuloisin. Lähtötilanteessa ajattelin, että Minni saattaisi pitää ja Viville en saisi edes puettua. Noh, kun tuo pusero (makuupussi!) sitten valmistui reissun aikana ja kotiin päästyäni sitä yritin Minnille sovittaa, ei tullut mitään. Toisen kerran, eikä vieläkään. Prkl!
Nappasin Vivin syliini ja mitämitä, typy oli ihan iisinä siinä ja antoi pukea tuon rakkaudella neulotun puseron päälleen. Okei, ei se siitä selvästikään tykännyt, tai ainakin oli ihan hämillään ja kulki matalana, ei onneksi kuitenkaan yrittänyt repiä sitä päältään.




Seuraavana päivänä päätin, että kyllä Minnikin saa luvan edes kokeilla, ja yllättäen onnistuin. Voi miten surkean näköinen se oli.. Villapaita istui molemmille todella hyvin ja oli juuri sopiva, mutta eihän siitä muuten oikein mitään tullut, Minni mm. istuessaan kellahti suoraan kyljelleen, eikä pysynyt sohvan nojallakaan kun yritin saada edes yhden valokuvan napattua.
Yritys hyvä kymmenen. En tiedä, voisivatko ne tottua siihen, mutta en taida yrittää.. Minni kyllä unohti puseron aika hyvin, kun vein sen sylissäni ulos ja päästin tutkimaan auton takakonttia mieheni vaihtaessa renkaita. Kummasti se kävely siinä vaiheessa sujui!
No mutta, säilyyhän tuo paita, jos vaikka sitten jossain vaiheessa...
Ohje täältä:  http://luolaleijonanklaani.nettisivu.org/henkilokunta/kasityonurkka/kissan-villapaita-ii/
Lanka: 7 veljestä.

Toinen loman ajan käsityöprojekti oli veljenpojalle virkkaamani vauvan peitto, joka itse asiassa valmistui eilen illalla. Nopea tämä oli tehdä, mutta yllätyin, kuinka paljon lankaa kului. Yksi kerä 7 veljestä ei riittänyt, vaan välillä täytyi hakea marketista lisää. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, malli omasta päästä, koko 57 x 46 cm. Kai se ainakin jonkin aikaa menee ennen kuin käy pieneksi, kunhan jotain käyttöä tulee niin hyvä! Muutaman viikon päästä vietetään nimiäisiä, jos tuon vaikka siihen mennessä saisi johonkin nättiin pakettiin tai vastaavaan.




Seuraavaksi otan työn alle varmaankin lapaset, pitää vaan taas opetella niiden teko.. Päässyt unohtumaan kun en ole tehnyt vuosiin. Langat ostin jo eilen valmiiksi.
Huomenna duuniin, motivaatio niiiiin matalalla kuin vain ikinä voi olla! Kaksi iltaa ja kolme yötä, niillä lähtee..

.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Maalla ja vesillä

Täällä ollaan edelleen, pienestä paussista huolimatta. Ei vain ole tullut kuvailtua oikein mitään, joten siinäpä se samalla on blogikin jäänyt taka-alalle.
Kissoilla oli varmaan yli viikon mittainen tauko valjastelusta, osittain viileiden säiden ja toisaalta meikäläisen "kiireiden" (ja laiskuuden) vuoksi.
Eilen kuitenkin aurinko paistoi ja tarkeni hyvin, joten kun olin yövuorojen jälkeisiltä uniltani heräillyt, käytiin koko porukalla molemmat mirnokat yhdessä vähän kävelemässä tuossa viereisellä tiellä. Kiva huomata näin aivan loppukesästä, ettei kumpikaan enää säiky ohi käveleviä ihmisiä samalla tavalla kuin vaikkapa alkukesästä. Tietenkin niitä kytätään niin pitkään kuin ovat näköpiirissä, mutta karkuun ei tarvitse lähteä.



Kun kissat olivat ulkoilun jälkeen kauneusunien tarpeessa, lähdettiin miehen kanssa käymään vesillä vielä viimeisen kerran tälle kesää. Joo-o, näyttää lämpimämmältä kuin mitä olikaan; mulla oli verkkahousut ja anorakki huppuineen, silti paleli ihan liikaa. Viima ja kylmää hohkaava vesi.. hrrr. Mutta reilun tunnin ajelun ja veneen vesiltä noston jälkeen oli niiiin ihana päästä kotiin ja käpertyä sohvalle viltin alle lämpimään ja juoda kuppi teetä, oihh!




torstai 4. syyskuuta 2014

Taas saa ajatella villasukkia

Kun kesä on ohi ja alkaa syksy, taas kiinnostaa neuloa.
Nämä sukat matkustivat postissa Tampereelle veljeni tyttöystävälle, joka oli kovin kiitollinen saamastaan pehmopaketista. Toivottavasti lämmittävät tulevan nuoren äidin jalkoja!



"Ai nää teit mulle sukat, kiitti mami!"

maanantai 18. elokuuta 2014

Käsityöt jatkuu taas

Tänään on jostain syystä iskenyt hirmunen neulontainspis.
Koko kesänä en ole saanut aikaiseksi oikeastaan yhtään mitään, nuo veljen tyttöystävälle menevät sukat ovat olleet tekeillä aivan liian kauan (mutta nyt vihdoin alkavat olla valmiit..).
Niin varmaan voisi sanoa, että tällainen kesätauko tässä on ollut. Vaan eipä voisi inspiraatio iskeä yhtään parempaan saumaan kuin loppukesään, vai?


Kunhan nuo saan valmiiksi, voin taas alkaa värkkäillä ihan vain omaksi iloksi. Suunnitelmissa olisi mm. jokin kaulurin tapainen talvipakkasia ajatellen, villasukat virkkauksilla höystettynä.. Ai niin ja hitto, mun piti kokeilla tehdä jotain ensi kuussa syntyvälle veljenpojalleni. Haukkaan varmaan liian suuren palan, jos yritän tehdä jonkin amigurumin, nallen vaikka? Mun alkeellisilla virkkaustaidoilla saattaa se projekti kusta heti alkumetreillä, mutta yrittänyttä ei laiteta, vanha viidakon sananlasku.

.

lauantai 16. elokuuta 2014

Blogipohdintaa yövuorojen välissä

Miten se aina tuleekaan niin yllättäen puun takaa, että kesä tosiaan alkaa kääntyä syksyyn. Aamulla yövuorosta tullessa tuntui kuin ihan jo palelisi, ei kai, voiko niin olla?
Toisaalta ihanaa, kun saa taas pitää rakkaita neuletakkeja ja villasukkia. Mielenkiinnolla seuraan, kuinka pitkään kissat vielä viihtyvät ulkona. Tarviiko olla lunta maassa, ennen kuin Minni lakkaa vonkumasta valjasteluhommiin?

Mutta hei, lämmintä on vielä, aamun koleuksista huolimatta. Voi kuinka sitä luihin ja ytimiin iskevää kylmyyttä sitten kirotaan talviaamuina, hyi hyi.




Hirrrveesti alkaa tää blogi olla ihan vain kissablogi, tähän on tultu (pyydän nöyrästi anteeksi niiltä, jotka ehkä seuraavat blogia muidenkin kuin kissajuttujen takia :D)
Jotenkin päässäni on alkanut (taas) muhia ajatuksia totaalisista muutoksen tuulista bloggailun suhteen, en vain tiedä, milloin jaksan ja on aikaa ottaa homma työn alle ja värkkäillä. Tämän blogin tulevaisuus.. en kyllä tiiä, pitää miettiä.
Katellaan tässä.

Mulla olis vielä toinen yö valvottavana, nyt onneksi päivälläkin saa paremmin nukuttua, kun makkarin lämpötila alkaa lähennellä inhimillisiä lukemia.

.

tiistai 12. elokuuta 2014

Kimppavaljastelua

Tällaisena sadepäivänä ehtii jopa touhuta bloginkin parissa, hyvä niin.
Itselläni on tässä neljän päivän vapaat menossa, viimeistä viedään ja huomenna alkaa taas arki ja aherrus iltavuoron merkeissä. Pieneltä lomaltahan tämä on tuntunut, lauantai-illan/-yön juhlintaa työkaverin kanssa lukuun ottamatta olen viihtynyt nämä päivät ihan vain kotosalla.

Minni on viime aikoina vaatinut hirveästi huomiota, siis, vieläkin enemmän kuin ennen. Usein ei kuitenkaan malta tavalliseen tapaansa kelliä sylissä, vaan koko ajan pitäisi olla menossa. Ja sinne ulos huutaa jatkuvasti, pyörii levottomana ympäriinsä. Ehkä se rauhoittuu syksyn mittaan?
Tuntuu, kuin Vivikin ihmettelisi kaverinsa meininkiä, katsoo vähän siihen malliin vierestä.. heh.

Tässä erään illan valjasteluja, pääsivät tällä kertaa yhdessä ulos, kun mieheni otti Vivin taluttimen päähän ja minä Minnin.



Joku rotikainen siellä möngersi..

"Sainpas!" Minnin mielestä heinät on ulkona parasta.



lauantai 2. elokuuta 2014

Ulkoiluhullu

Täällä ollaan, edelleen. Pieni lentsun tapainen yritti/yrittää iskeä meikäläiseen, vaan saas nähdä onnistuuko. Tänään olin aamuvorossa, ja jo ennen kuin ehdin kotiin, mies oli lähtenyt päiväksi mökkeilemään muutaman kaverinsa kanssa. Tulevat illalla kaupunkiin ja tietenkin baila baila, joten pikkutunneille menee. Tämähän tarkoittaa sitä, että minä saan olla ihan ittekseni kissojen kanssa. Välillä tarvii olla yksinkin!

Kuuntelen taas Björkiä, ja Vivin korvat kääntyilevät edestakaisin. Minni kiertää kehää keittiöstä olkkariin ja eteisen kautta takaisin - joo, en ole ehtinyt vielä töistä tultuani antaa noille rakkaille aikaa. Minni on hullaantunut tuohon ulkoiluun aivan täysin tänä kesänä, ja näyttäisi nytkin maleksivan takaovella ja rääkyvän siihen malliin, että tahtoisi taas valjastelemaan.
Pitäähän se viedä <3





perjantai 25. heinäkuuta 2014

Meijän piha

Aina vain kuvia kissoista siellä kuuluisalla takapihalla, mutta nyt kun tosiaan on kesä, aurinkoista ja lähes kaikki kukkii, niin kiva valokuvailla noita kasvejakin.
Tällainen pieni piha meillä siis:


Ruusuja löytyy.. poimiskohan tuo mies mulle tosta jonkun?


Tänä kesänä ostettiin tollanen pieni söpö suihkulähde.




Pionit ei enää kuki, mutta tää kuva on arkistoista heinäkuun alulta.
 


Orkidea pääsi ulos ottaan aurinkoa..



Kärhöjä ja VIINIKÖYNNÖS, jossa rypäleen raakileita mutta ei ehkä kerkee kypsyä..



Oho, taisi siellä joku kissa vilahtaa...
Ja kaikki kunnia istutuksista ynnä muista menee rakkaalle avomiehelleni, itse en tajua yhtään mitään viherpeukaloinnin päälle.
Mutta on niitä kiva katella!

.