maanantai 14. heinäkuuta 2014

Öiden jälkeistä elämää

Täällä nautiskellaan yövuorojen jälkeisistä vapaapäivistä, tämä ja huominen.
Kuinka ihanaa olikaan riipasta kunnon yöunet, kun yökköilyjen välissä päivällä en nukkunut käytännössä lainkaan hitonmoisen kuumuuden takia.

Ollaan kissojen kanssa rentoiltu, mutta oltu myös reippaita; kumpikin katti tiiviisti mukana tiikerikakun leivonnassa, etenkin taikinan maistelu oli suosittua puuhaa...
Björkin tahtiin täällä heilutaan, kuinkas muuten.


Ensi viikonloppuna tosiaan reissuun, ja tällä kertaa pitää kyllä Minninkin päästä kokemaan metsävaljastelu ensimmäistä kertaa. Vivillähän tuo meni yllättävän hyvin kun ajattelee, että mukana oli koira, ja nämä kissat eivät ole tottuneet sellaisiin otuksiin.. Tällä kertaa saa koiruudet jäädä matkasta, Minni on nimittäin enemmän pakenevaa tyyppiä, kun koiran kanssa sattuvat nokakkain. Vivi vain murisee ja sähisee.

"Mitäs täältä löytyy..."





torstai 10. heinäkuuta 2014

Kuulumisia


 No huhhuh, kylläpä aika (ja kesä) vierii eteenpäin! Niitä lämpimiä säitä saatiin vihdoin, tosin niistä ei hirveästi pysty töistä käsin nauttimaan. Lomakin on vain kaunis kaukainen muisto enää, ja uuden tarpeessa olisin kovasti. Vaan eipä taida herua..?

Tässä olisi iltavuoroon meno taas tunnin päästä, onneksi sen jälkeen aloitan yövuorot ja saa taas vähän katkoa tälle perus raatamiselle. Viikon päässä häämöttää vknloppuvapaa, ja mitäs muutakaan kuin maakuntamatkailua tiedossa miehen ja kissojen kanssa, suuntana Virrat. Miehellä alkaa muuten kesäloma tuolloin, voi onnellista. 

Mirnokat on viihtyny ulkona, mutta jännästi Vivin ja Minnin "roolit" ovat vaihtuneet toisin päin. Minni on intona lähdössä valjastelemaan ja vedättää pihalla menemään kuin ei mitään. Rohkeutta siis tullut hurjasti, ohikulkijat eivät säikäytä niin että pitäisi lähteä sen takia sisälle.
Entäs Vivi.. Ensinnäkin jostain syystä valjaat nähdessään se yrittää vaivihkaa hipsiä karkuun. Ja kun olen ne saanut sille laitettua (ei sentään pyristele siinä vaiheessa vastaan..), se on jotenkin..hankalan näköinen. Kannan Vivin ulos. Silloin se kyllä lähtee eteenpäin ja on kuin ei mitään ja unohtaa valjaat, mutta saattaa suunnata takaisin ovelle päin jos tiellä menee ihmisiä ohi. Ei siis varsinaisesti säiky niitä, katsoo vain perään ja niiden mentyä ohi, lähtee hiljokseen "kotiin päin". Ennen Minni teki niin, Vivi jatkoi tutkimusmatkaansa, ja nyt tilanne on päinvastainen.. Jännä, ei voi muuta todeta.

Mutta niin, duunia puskee päälle, pitänee päivitellä viikonlopun aikana, ellen sitten yövuoroissani innostu näpyttelemään. Siihen asti se ois niinku hei hei ja hellät tunteet.




torstai 26. kesäkuuta 2014

Kissojen kaa kävelyllä

Nämä kuvat tuli otettua, kun olimme Vivin kanssa kiertelemässä oman pihan ulkopuolella, mutta ette ikinä arvaa.. Ensimmäistä kertaa myös Minni uskaltautui "kävelylle", eli kierrettiin rivari ympäri ja tietä pitkin takaisin kotipihalle. Silloin ei valitettavasti ollut kameraa matkassa, toivottavasti seuraavalla kerralla on.

Mutta tässä kuitenkin muutama kuva Vivin kierrokselta, vähän jumitettiin etupihan nurmialueella varastojen edustalla, kun se oli niin kovin jännä paikka (aikaisemmilla kerroilla se on vain ohitettu pihatietä pitkin).



Tuota asfaltilla kieriskelyä en ymmärrä, miksi se sitä tekee :D


maanantai 23. kesäkuuta 2014

Virkkuuseen

Veljeni tyttöystävältä sain 200 virkattua ruutua -kirjan, jota hän ei kuulemma itse tarvitse vaan pitäytyy mieluummin neulonnan puolella. Täysin ilmaiseksi en tätä suostunut ottamaan, ja koko viikonlopun kestäneen satunnaisen väittelyn päätteeksi hän myöntyi ja sanoi, että maksuna voisin neuloa hänelle sukat. Noniin, se passaa kyllä.



Ja mitä tuohon kirjaan tulee, värkkäilin muutamat kukkaneliöt ja ajatuksena olisi mahdollisesti tällä kertaa saada jonkinlainen torkkupeitto aikaiseksi. Siis loppuun asti. Nämä neliöt ovat suurempia kuin mitä viimeksi virkatessani tehtailin, ja siksi niitä ei ihan sataa tarvitse olla.. No katsotaan nyt mitä tästä tulee vai tuleeko mitään.

Ensin kuitenkin aion maksaa kirjan eli neuloa ne sukat veljen tyttöystävälle. Ärsyttää vain suunnattomasti keksiä mallia tyhjästä, tarkoitan siis sitä, kun hän ei kysyessäni sanonut mitään, millaiset sukat haluaisi. Haluaako kirjoneuletta vai ei, lyhyttä vai pitempää vartta, millaisia värejä.. Vapaat kädet, eikös sen pitäisi olla kiva?

.

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Muutama kuva reissun varrelta

Kesäloma, se alkaa olla ehtoopuolella. Juhannuksen jälkeiseen tiistaihin mennessä pitäisi muka olla asennoitunut taas työntekoon, apuva.. Loman veemäisin puoli tosiaan on sen loppuminen ja etenkin sen lopun odottaminen - siihen tämä viimeinen lomaviikko on suurinpiirtein tuhlaantunut. Ahistaa jo.

Mutta tulipa tosiaan reissailtuakin, enkä kyllä silloin miettinyt duunijuttuja yhtään. Ensin olin Tampereella viikonlopun veljen ja hänen tyttöystävänsä luona, oikein mukavaa oli! Käytiin syömässä oikein pitkän (ja kalliin) kaavan mukaan, shoppailtiin yksi päivä ja loput rentouduttiin himassa. Sunnuntaina isäni ja pikkusiskoni koukkasivat Tampereelta mut kyytiin ja ajeltiin Savonlinnaan yhdeksi yöksi. Maanantaiaamuna kamat kasaan ja ensimmäiseksi Heinävedelle, tunteja vierähti kun vierailtiin ensin Lintulan ja sitten Valamon luostareissa.



Kuten näkyy, Valamossa oli vähän enemmän nähtävää - Lintulassa pääsi sisään ainoastaan kahvilaan ja matkamuistomyymälään.

Matka jatkui Kolille, jossa emme nyt mitään pitempiä kävelyreittejä lähteneet vaeltelemaan, kurkattiin vain maisemia pikaiseltaan. Voi kun olisi ollut aurinkoinen sää, kaikki näyttäisi vielä kauniimmalta..



Ensimmäinen yö yövyttiin Nurmeksessa Bomban talolla pikkumökissä, tai miksi niitä nyt sanotaan, ei ehkä mökki vaan huone pikemminkin? Joka tapauksessa, hyvä oli nukkua. Teltta oli matkassa, mutta kylmistä ilmoista johtuen se ei päässyt käyttöön kertaakaan tämän reissun aikana.

Seuraava päivä oli oikea katastrofipäivä. En tapahtuneesta jaksa enempää satuilla, mutta sen verran paljastan, että seuraava yö vietettiin Suomussalmella serkun luona ja jatkettiin keskiviikkona matkaa laina-autolla..
Taivalkoski siis määränpäänä (isäni synnyinseutu), matkalla pysähdyttiin juomaan kahvit ja teet ja syömään muurinpohjaletut niittykahvilassa Hiljaisen Kansan vierellä. Aijj kun oli hyvvää. Pieniä matkamuistojakin tuli tuolta ostettua, mutta niistä vaikka sitten seuraavassa blogimerkinnässä.




Taivalkoskella sukuloitiin ja käytiin haudoilla, yövyttiin sedän luona ja torstaiaamuna taas matka jatkui hyvissä ajoin, Kuusamoon päin. Taas tehtiin ruokaa trangian voimin parkkipaikalla retkifiilistä tavoitellen. Käytiin Suurpetokeskuksessa, moneskohan visiitti tähän ikään saakka.. No, taas mua vähän säälitti ne karhut siellä häkkiaitauksissaan, vaikka eihän ne muusta elämästä tiedä eivätkä pärjäis luonnossa. Hyvähän niillä on siellä olla ja olisivat aikoinaan kuolleet ellei niitä olisi pelastettu. Mutta silti.

Karhujen lisäksi siellä oli tietenkin (koira)susia, ilveksiä ja kettuja. Kahta jälkimmäistä ei kuvausetäisyydellä näkynyt, mutta poroja löytyi senkin edestä. Ja vasoja, tuitui, oikein sellaisia disney-silmäisiä pikkusia. Edelleenkin kyllä ihmettelen, miksi suurpetokeskuksessa on aidattuna poroja, what's the point? Petojen ruokahalun kiihottaminen, kun ne tuoksuu siinä vieressä? No, ihan kiva että ovat, oli ne vasat sen verran söpöjä.



Torstai-ilta kului sukuloiden, yhden tädin luona kahviteltiin tuntitolkulla ja sitten mentiin toisen luo yöksi. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme viipyneet vielä viikonlopunkin, tai ainakin lauantain käyden pöllinparkkuun mm-kisoissa, mutta kylmää ilmaa kun lupaili, niin päätettiin ajaa perjantaina Suomussalmen kautta (eli vaihdettiin huollossa ollut oma auto alle) Savonlinnaan vietteleen viikonloppua.
Grillailtiin ja ajeltiin Punkaharjulla mutka, rentoiltiin kotosalla. Isä ja pikkusisko lähtivät sunnuntaina kotiin, mun reissut on nyt reissattu tältä lomalta.

Niin sellasta siis, olipa vaan mukava nähdä pitkästä aikaa sukulaisia ja noita seutuja ylipäätään, vuosia aikaa kun olen itse siellä viimeksi käynyt. Ja varmaan taas menee vuosia seuraavaan kertaan.
Nyt koetan olla masistelematta tuon loman loppumisen takia, ja nautin juhannuksesta ukkokultani ja simskutyttöjen kanssa <3

Mukavaa jussia lukijoille, juhlikaahan suht sievästi!

.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Nyt se alkoi

Arvatkaas mitä? Mulla alkoi LOMA! Kolme viikkoa, sen pitäis muka riittää. Ohjelmaa on ihan kiitettävästi, kuten jo taisin edellisessä postauksessani luetella.
Lomanalottajaiset, joita parin työkaverin kanssa vietettiin jo muutama päivä ennen kuin loma itse asiassa edes alkoi, sujuivat mallikkaasti pitkälle yöhön saakka - seuraavan päivän fiiliksistä ei sitten puhutakaan.

Kun loma sitten viime perjantaina vihdoin koitti, koko viikonloppu vietettiin Oulun seudulla äitini ja isäpuolen luona. Sää ei juurikaan suosinut, vettä sateli ja silloin kun ei, oli muuten vain kylmä. Kissat olivat tietenkin mukana ja majailivat tälläkin kertaa pappapuoleni luona. Musta vähän tuntuu, että Vivi oli mulle möksmöks kun maanantai-iltana saavuimme kotiin.. Ei oikein innostunut hellyydenosoituksista tai kehrännyt mulle. Ihan selvästi oli suuttunut, kyllä ne vaan ymmärtää, että mami jätti vieraalle hoitoon ja sen jälkeen joutuivat vielä kestämään pitkän ajomatkan kotiin. Voi pientä..

Sorry, kuvat tuolta reissulta ovat todellakin vähäisiä. Tässä kuitenkin Jalo, äitini kissoista se vilkkaampi.



Muistatte ne äitienpäivälahjaksi neulomani kissasukat, tai ainakin suunnitelman niistä? Silloin neuloin ne yövuorossa loppuun niin hätäisesti ja postitin kiireellä, etten edes ehtinyt kuvata niitä. Vahinko korjaantui nyt, ja tässä siis nuo sukkaset. Anteeksi kissankarvat, äiti ei ole muita villiksiä tainnut käyttääkään tuossa välissä.
Lankana seitsemän veljestä, koko 36-37.


 Tässä nyt tosiaan muutama päivä kotona hengailua, perjantaina sitten puolilta päivin junaan ja kohti Tamperetta. Hieman on kohtalon ivaa havaittavissa, nimittäin juuri kun siitepölyallergiat helpottivat viikonlopun aikana, joudun selviämään veljeni saksanpaimenkoirasta. Joka siis on sisällä, kaksiossa. Ja siinä samalla kun aikanaan pääsin kissa-allergiasta eroon, koira tuntui pahenevan (tämä voi olla myös kuviteltua). Eipä siinä ole paria yötä enempää, kyllä sen kestää vaikka päällään seisten.

Paluulippua ei tarvitse miettiä, isäni ja pikkusiskoni ajelevat Tampereen kautta ja tullaan sitten porukassa Savonlinnaan yhdeksi yöksi, jonka jälkeen aloitamme kolmestaan automatkailun itä-Suomea pitkin pohjoiseen. Tarkkaa reittisuunnitelmaa ei ole, ja sehän koko matkan idea onkin. Ainoastaan päämäärä on selvillä, ja ajoaikaa melkein viikko. Kamera ahkerassa käytössä.

Olen kesäfiiliksissä, todella. Ihana päästä reissaamaan, ja vietellä sitten juhannusviikkoa rennosti kotosalla ja stressata loman loppua.
Voi olla, että blogin päivittäminen venähtää vielä pahemmin kuin tähän saakka, mutta lupaan tosiaan pitää kameran hollilla ja koota kivan määrän kuvajaisia tänne kunhan taas ehdin koneen ääreen.

.