keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Pakkoulkoilua

Olen kade niille, jotka ovat jo saaneet kissansa valjastelemaan tälle kevättä. Meillä eivät vain vielä innostu, yhtään.. Kaivoin valjaat esille entisestä kätköstään - Vivi muisti, että jaa tää on nyt tämä juttu, ja kipitti vaivihkaa pöydän alle piiloon. Tätähän se on tehnyt ennenkin, ei siis mitään uutta. Minni taas ei ole moksiskaan.
Aurinkoinen päivä, sula terassi ja ainakin mun mielestä ihan suht lämmintä. Kumpikin kävi haistelemassa ja teki pikaisen pyörähdyksen, ja eikun takaisin sisälle. Vein uudelleen, tällä kertaa laskin sulalle nurmikolle. Tassuja inhosta nostellen äkkiä pois. Sellaisia näiden simskujen ulkoilut ovat vielä toistaiseksi olleet. Hmph.
Edes yhtäkään ulkokuvaa en saanut, joten mirnokat posettivat sisätiloissa. 


Luimu ilme ja asento kertovat hyvin, mitä mieltä valjaista.


Jännä, kuinka ne sitten kesällä ovat ihan intona menossa ja oikein pyytävät päästä. Täytyy kai sitten vain todeta, että vielä on liian kylmä ja kostea meidän pienille hienohelmoille. Luulisi, ettei Minniä pienesti kostea nurmi haittaa, kun kävi jo siellä rapakossakin takajalkojaan myöten.. ;)
No, joka tapauksessa, eikös se talvi ennusteen mukaan jatku vielä, joten annettakoon anteeksi.

Lopetin tänään yövuorot ja pääsin vapaan viikonlopun viettoon. Ei suunnitelmia, ehkä hyvä niin. Rentoudutaan nyt kotona tylsistymiseen asti. Ahh.

.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Keväthulluus

Onko teidän kissat seonneet keväästä? Musta tuntuu, että meidän Minni ainakin on. Ja kun nyt muistelen, taisin pohtia samaa myös edellisenä keväänä. Vaikka leikattujahan meillä on molemmat, Minni ja Vivi, niin.. voiko silti olla.. keväthullu?
Minni on nyt ihan tässä viikon sisään aloittanut ihmeellisen ravaamisen ylä- ja alakerran välillä. Yksikin yö se piti heittää ulos makkarista ja ovi kiinni, ettei enää pääse hyppimään naamalle ja määkymään. Eipä hyödyttänyt mitään, heräsimme kolmen jälkeen rysähdykseen, säikähdin oikein. Makkarin ovi avautuu.. Minni oli tajunnut hypätä kahvaan ja asteli peremmälle.


Ei onneksi tuon jälkeen ole yhtä levottomia öitä ollut, mutta jotenkin rauhattomampi se on kuin normaalisti. Sellainen hökkyrä se on jo perusluonteeltaan.
Muutama päivä sitten olimme lähdössä kauppaan, ja ulko-ovi oli hetken auki. En tietenkään ajatellut, että Minniä kiinnostaisi kylmä ja kostea sää, kun ei ikinä ole kiinnostanut. Kuitenkin likka loikki ihan hölmönä portaalle ja siitä suoraan isoon vesirapakkoon. Siihen se pysähtyi ja katseli vähän hölmönä ympärilleen aivan kuin olisi vasta nyt tajunnut mitä tuli tehtyä, takajalat seittemän sentin syvyydellä vedessä.. No minunhan se piti sieltä pelastaa.

Onneksi Vivi on vielä suht järissään, vaikka se onkin laajentanut leivänmetsästystään vaalean lisäksi myös ruisleipään.. Eli enää ei voi pitää mitään leipää näkyvillä, huoh. 
Nyt on terassikin jo sula ja kuiva, eli lämpimän ja aurinkoisen päivän sattuessa noita mirnokkeja voisi jo alkaa taas totuttaa ulkoilmaan.
Nyt siellä paistaa, ja mun pitää lähteä illaksi töihin.

Mullekin on iskenyt keväthulluus, tilailin jo muutamat uudet kevät-/kesävaatteet. Vanhoja pitäisi viedä kierrätykseen, kunhan sais aikaiseksi. Haaveilen kesälomasta, alkaa vasta juhannukselta. Onhan tässä se Vuokatin reissu toki tulossa, ja vaikkei se kolmea yötä enempää olekaan, voi sitä ajatella pienenä lomana.
Nyt kissoille ruokaa ja valmistautumaan töihin. Illalla kotiin päästyäni ohjelmassa on saunaa, telkkua ja virkkailua. Mulla ei ole vielä kuin kymmenen palaa koossa...

.

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Kukkaruutuja ja kissojen uusi tunneli

Hiukan veemäisesti menee nyt työvuorot, 18 työpäivää pelkillä yhden päivän vapailla. Huhhuh.. Tänään oli yks vapaa, huomenna taas iltaan. Lentsukin yrittää iskeä päälle, vaan yritin silti nauttia parhaani mukaan viikon ainoasta vapaapäivästä. Käsitöitä ja kissojen kanssa touhuilua, keep it simple.

Pitää urakoida hirveä määrä kukkaneliöitä (malli kirjasta 200 virkattua ruutua). En vielä kerro, mitä noista olisi tarkoitus muodostua - jos vaikka käykin niin, etten jostain syystä saa projektia valmiiksi..Olis noloa.
En edes ole vielä laskenut, kuinka monta kukkaruutua tarvitsen. Hirveesti, sen tiedän.



Tällasta puuvillalankaa ^^

Niin sellasta väkertämistä sitten.
Unohdinkin esitellä mirnokkien uuden leikkitunnelin, joka tarttui mukaan viimeisimmältä Keskisen kyläkaupan visiitiltä.
 Se on nätti valkoinen sisustusta ajatellen, pehmeä ja halkaisijaltaan isompi kuin entinen, joten kisut mahtuu siellä kulkemaan suht normaalissa asennossa. Tämä on ollut erityisesti Vivin suosiossa, tänään tosin kuvaan pääsi Minni.  
Minni hyökkää putkessa piileskelevän hiiren kimppuun..

Tällaista täällä, ihan tavallista. Viikolla 14 lähdetään miehen ja kissojen kanssa käymään Vuokatissa, kolme yötä olisi tarkoitus nukkua hotellissa ja päivät viettää rinteessä lasketellen (mikäli vielä lunta löytyy) sekä rentoutua kylpylän puolella. Enpäs ollut ikinä ajatellutkaan, että myös hotelleista löytyy lemmikkihuoneita! Mutta nyt kun miettii, niin miksipä niillä ei sellaisia olisi?

Reissua odotellen, yritän nyt selvitä tästä työrupeamasta, argh. 
Kivaa viikonloppua teille, nauttikaa vapaistanne minunki puolesta!
.

torstai 19. helmikuuta 2015

Saalis

Kuulumisia, vaikkei tällä suurempia olekaan tapahtunut.
Minni täytti kolme vuotta, onnea vain! Ja Vivi tulee kovaa vauhtia perässä, tosin onneksi vasta toukokuussa, mun vaavi. Hirmuinen kaipuu olisi jo kesään. Vaikkei nää Suomen talvet mitään äärettömän pitkiä enää ole, niin ihan tarpeeksi olen siitä jo saanut. Kissoista puhumattakaan, Viviä ei enää suuremmin kiinnosta katsella tinttejä ikkunan takaa. Pitäisi jo päästä ulos tutkimaan!

Saalistamisesta puheen ollen, kaivelin siivotessani sohvan, senkin, jääkaapin ja lieden alta yhteensä yli 20 leluhiirtä. Vivi on todellakin ollut ahkera kissapeto. Nimenomaan Vivi - Minnihän ei noilla pienillä osaa leikkiä sitten yhtään. Aina vain sillä Ikea-hiirellä.. Mutta niitäkään ei enää voi jättää lojumaan, kun Vivi järestään puree niiltä jalat irti, tai jos olenkin ne jo leikannut ja ommellut umpeen, niin pureksii muuten vain hiiren "nahan" puhki ja ahmii pehmotäytteitä. Rasittavaa.


Toiset eivät selvinneet..

torstai 29. tammikuuta 2015

Me tytöt vaan

Mies lähti viikonlopuksi laskettelureissulle kavereidensa kanssa, ja me jäätiin typyjen kaa kotiin. Mulla on kolme yövuoroa alkaen kahden ja puolen tunnin päästä, joten ihan hirmuisia suunnitelmia ei tälle "omalle ajalle" ole
- päivät nukutaan ja hengaillaan kotona.
Mitenköhän nuo pärjää 12 tuntia keskenään?? Koskaan eivät ole niin pitkään olleet.. Jos varttia vaille kasi lähden polkemaan töihin, ja about samoihin aikoihin aamulla palaan. Hui, mutta onhan ne jo isoja tyttöjä..




Jälleen on puikoilla pitsisukkaa, tosin harkitsin, jos niistä tulis vain säärystimet. Sillon vois pitää kenkienkin kanssa, kun yleensä villasukka asettuu todella epämukavasti kengän sisään, mun mielestä. Kuvaa myöhemmin, kunhan saan niitä vähän pidemmälle työstettyä yövuorossa...

Oikein nautinnollista viikonvaihdetta, palaillaan jossain kohtaa taas!
Ja mää yritän pysyä valveilla.

.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Valmista tuli

Ja tuli ihan kivat, vaikka itse sanonkin.
Malli löytyi täältä:  http://www.pirkka.fi/artikkeli/63419-naisen-pitsisukat
ja lankana käytin Novitan 7 Veljestä (sinapinkeltainen?)

Varren reunaan piti ohjeen mukaan virkata kaaret ja niihin kiinnittää helmiä, mutta jätin helmet väliin. Näin jälkikäteen sukkia katsellessa mietin, pitäisikö tuo koko virkattu reuna purkaa kokonaan pois, tai muokata sitä. Muokkaan, ja jos ei tule yhtään kummempi niin sitten pois. Tai teen ihan perus nirkkoreunan. Toteutan aatteeni jo tänä iltana Emmerdalea katsoessa.




Seuraava projekti ei ole vielä puikoilla, enkä oikeastaan ole täysin varma siitä, mikä se tulee olemaan. Äitini aikoi käydä Lankamaailmassa ostamassa langat ja lähettää mulle ja teettää niistä jotain, mutta katsotaas nyt ehdinkö odotellessa tehdä muuta.

.

lauantai 10. tammikuuta 2015

Uuden oppimista

Reissusta selvitty ja uudetvuodet ynnä muut juhlittu, onnistuneesti. Seuraavalle reissulle pitäisi lähteä jo ensi torstaina, tällä kertaa pohjoiseen. Matkakin on reilun tunnin pidempi, voi meijän kissoja.. Uudenvuoden aattona ajomatka sujui kovin äänekkäästi, ja meillä ihmisillä oli palaa hermo mirnokkien itkua kuunnellessa. Vaan näillä on mentävä, ei niitä voi kotiinkaan jättää.
Virtain reissulla molemmat huusivat jotenkin erityisen paljon, mutta toisaalta perillä taas olivat "normaalimpia" kuin koskaan aiemmin reissussa oltaessa (Minnikin söi tavalliseen ahmivaan tapaansa!). Vauvaa kävivät välillä haistelemassa ja Minni teki lähempää tuttavuutta yrittämällä pikkuisen syliin tämän istuessa sitterissä. Jotain rajaa... Vivi oli ihan vähän varovaisempi, mutta eipä sekään pelännyt pientä, oudosti ääntelevää ihmislasta.
Ja mitä uuden oppimiseen tulee, Minni oppi avaamaan oven, painamalla tassulla kahvaa.. Tätä ei olisi tarvinnut oppia.


Uusi vuosi, ja sen kunniaksi opettelin jotain uutta.. Nimittäin aloitin elämäni ensimmäisten pitsisukkien neulomisen! Tai eihän noissa tainnut loppujen lopuksi olla varsinaista opettelemista langankiertoa enempää. Jännä, miten sitä on aina ajatellut, että tämä on jotenkin muka vaikea juttu, eikä siksi ole tullut edes ohjeita vilkaistua. Siis, tämä ohje ainakin on helppo.
Anteeksi kuvien kaamea laatu, syytän talven pimeyttä ja vähäistä valoa.Oi kesä ja aurinko, tulkaa pian.




Ja virkkailukokeilua, himottais tehdä jotain noista tollasista neliöistä. Joku poncho?
Kyllä piti taas hakea vähän aikaa, että mitä sitä alkaisi neuloa. Aloittelin pariin otteeseen lapasia, säärystimiä, lainasin kirjastosta muutaman kirjan inspiraatioksi... Mistähän nuo pitsisukat sitten keksinkään.

Tämän viikonlopun olen yllättäen töissä, aamuvuorossa. Maanantaina yksi vapaa, sitten alkaa yöt ja niiden jälkeen reissuun. Ihanaa, mutta hirvittää jo sitä seuraava viikko; kuuden päivän putki ja samaan aikaan opiskelijan näytön vastaanotto. Arrgh sanon ma. En yhtään tykkää roikottaa perässäni opiskelijoita, ei vain ole mun juttu. Mutta eiköhän tästä selvitä.
Palailen asiaan vielä ennen sitä reissua, yritän ainakin kovasti.

.