perjantai 25. heinäkuuta 2014

Meijän piha

Aina vain kuvia kissoista siellä kuuluisalla takapihalla, mutta nyt kun tosiaan on kesä, aurinkoista ja lähes kaikki kukkii, niin kiva valokuvailla noita kasvejakin.
Tällainen pieni piha meillä siis:


Ruusuja löytyy.. poimiskohan tuo mies mulle tosta jonkun?


Tänä kesänä ostettiin tollanen pieni söpö suihkulähde.




Pionit ei enää kuki, mutta tää kuva on arkistoista heinäkuun alulta.
 


Orkidea pääsi ulos ottaan aurinkoa..



Kärhöjä ja VIINIKÖYNNÖS, jossa rypäleen raakileita mutta ei ehkä kerkee kypsyä..



Oho, taisi siellä joku kissa vilahtaa...
Ja kaikki kunnia istutuksista ynnä muista menee rakkaalle avomiehelleni, itse en tajua yhtään mitään viherpeukaloinnin päälle.
Mutta on niitä kiva katella!

.

Uuden Flexin testailua reissussa mehässä

Ihan liikaa on taas uusia kuvia, taitaa olla viisain aloittaa viime viikonlopusta.
Virtain reissu isäni luo, kissat mukana, hellettä piti. Nautittiin kesästä saunoen, grillaten, laulaen karaokea ja kylpytynnyrissä lilluen - nesteytystä unohtamatta.. Sisällä ei käyty kuin nukkumassa, jopa televisio ja karaokelaitteet oli viritelty ulos terassille valokatteen alle.
Veljeni ja tyttöystävänsä tulivat Tampereelta, ja heidän kanssaan piipahdettiin lauantaina myös Tuurissa Keskisen kyläkaupassa, kun se siinä lähettyvillä kerran on.
Ihanaa aikaa jälleen kerran!

Sunnuntaina ennen kotiin lähtöä kävimme kissojen kanssa valjastelemassa metässä tien toisella puolen. Ajoitus oli huono, nimittäin ei ehditty pitkään olla, kun alkoi ripsiä vettä. Viviä ei haitannut, mutta Minni hermostui, maukui surkeasti ja tahtoi takaisin sisälle. Niin että se siitä kauniista ajatuksesta. Kuvia ehdin saada muutaman.





Tuolla reissulla ostin muuten uuden Flexin. Kun tuo aikaisempi 5-metrinen on ollut meidän kissoille ehkä liian "jäykkä", tai miten sen sanoisi.. raskas? Onhan ne sitä jaksaneet vetää, mutta meno on näyttänyt aavistuksen kömpelöltä. Ja sitä kevyempää ei aiemmin saanut (tai ainakaan en löytänyt) kuin vain 3-metrisenä, mikä on aika lyhyt. Nyt tuo uusi Flexi Vario Cord (koko S, 5 m) on kevyt ku mikä, mirnokat ei edes huomaa sitä. Olen todellakin tyytyväinen! Ja pinkkinä tottakai piti ostaa, kun valikoimissa oli...

Nyt on tällä viikolla valjasteltukin ihan joka päivä, Minnin kanssa ehkä enemmän, kun jostain syystä Vivi tosiaan livahtaa karkuun kun lähestyn sitä valjaat kädessäni, heh. Taidan seuraavassa postauksessa esitellä kissakuvien lisäksi myös kuvajaisia meidän pikku pihasta, nyt kun ruusutkin kukkii..

.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Öiden jälkeistä elämää

Täällä nautiskellaan yövuorojen jälkeisistä vapaapäivistä, tämä ja huominen.
Kuinka ihanaa olikaan riipasta kunnon yöunet, kun yökköilyjen välissä päivällä en nukkunut käytännössä lainkaan hitonmoisen kuumuuden takia.

Ollaan kissojen kanssa rentoiltu, mutta oltu myös reippaita; kumpikin katti tiiviisti mukana tiikerikakun leivonnassa, etenkin taikinan maistelu oli suosittua puuhaa...
Björkin tahtiin täällä heilutaan, kuinkas muuten.


Ensi viikonloppuna tosiaan reissuun, ja tällä kertaa pitää kyllä Minninkin päästä kokemaan metsävaljastelu ensimmäistä kertaa. Vivillähän tuo meni yllättävän hyvin kun ajattelee, että mukana oli koira, ja nämä kissat eivät ole tottuneet sellaisiin otuksiin.. Tällä kertaa saa koiruudet jäädä matkasta, Minni on nimittäin enemmän pakenevaa tyyppiä, kun koiran kanssa sattuvat nokakkain. Vivi vain murisee ja sähisee.

"Mitäs täältä löytyy..."





torstai 10. heinäkuuta 2014

Kuulumisia


 No huhhuh, kylläpä aika (ja kesä) vierii eteenpäin! Niitä lämpimiä säitä saatiin vihdoin, tosin niistä ei hirveästi pysty töistä käsin nauttimaan. Lomakin on vain kaunis kaukainen muisto enää, ja uuden tarpeessa olisin kovasti. Vaan eipä taida herua..?

Tässä olisi iltavuoroon meno taas tunnin päästä, onneksi sen jälkeen aloitan yövuorot ja saa taas vähän katkoa tälle perus raatamiselle. Viikon päässä häämöttää vknloppuvapaa, ja mitäs muutakaan kuin maakuntamatkailua tiedossa miehen ja kissojen kanssa, suuntana Virrat. Miehellä alkaa muuten kesäloma tuolloin, voi onnellista. 

Mirnokat on viihtyny ulkona, mutta jännästi Vivin ja Minnin "roolit" ovat vaihtuneet toisin päin. Minni on intona lähdössä valjastelemaan ja vedättää pihalla menemään kuin ei mitään. Rohkeutta siis tullut hurjasti, ohikulkijat eivät säikäytä niin että pitäisi lähteä sen takia sisälle.
Entäs Vivi.. Ensinnäkin jostain syystä valjaat nähdessään se yrittää vaivihkaa hipsiä karkuun. Ja kun olen ne saanut sille laitettua (ei sentään pyristele siinä vaiheessa vastaan..), se on jotenkin..hankalan näköinen. Kannan Vivin ulos. Silloin se kyllä lähtee eteenpäin ja on kuin ei mitään ja unohtaa valjaat, mutta saattaa suunnata takaisin ovelle päin jos tiellä menee ihmisiä ohi. Ei siis varsinaisesti säiky niitä, katsoo vain perään ja niiden mentyä ohi, lähtee hiljokseen "kotiin päin". Ennen Minni teki niin, Vivi jatkoi tutkimusmatkaansa, ja nyt tilanne on päinvastainen.. Jännä, ei voi muuta todeta.

Mutta niin, duunia puskee päälle, pitänee päivitellä viikonlopun aikana, ellen sitten yövuoroissani innostu näpyttelemään. Siihen asti se ois niinku hei hei ja hellät tunteet.




torstai 26. kesäkuuta 2014

Kissojen kaa kävelyllä

Nämä kuvat tuli otettua, kun olimme Vivin kanssa kiertelemässä oman pihan ulkopuolella, mutta ette ikinä arvaa.. Ensimmäistä kertaa myös Minni uskaltautui "kävelylle", eli kierrettiin rivari ympäri ja tietä pitkin takaisin kotipihalle. Silloin ei valitettavasti ollut kameraa matkassa, toivottavasti seuraavalla kerralla on.

Mutta tässä kuitenkin muutama kuva Vivin kierrokselta, vähän jumitettiin etupihan nurmialueella varastojen edustalla, kun se oli niin kovin jännä paikka (aikaisemmilla kerroilla se on vain ohitettu pihatietä pitkin).



Tuota asfaltilla kieriskelyä en ymmärrä, miksi se sitä tekee :D


maanantai 23. kesäkuuta 2014

Virkkuuseen

Veljeni tyttöystävältä sain 200 virkattua ruutua -kirjan, jota hän ei kuulemma itse tarvitse vaan pitäytyy mieluummin neulonnan puolella. Täysin ilmaiseksi en tätä suostunut ottamaan, ja koko viikonlopun kestäneen satunnaisen väittelyn päätteeksi hän myöntyi ja sanoi, että maksuna voisin neuloa hänelle sukat. Noniin, se passaa kyllä.



Ja mitä tuohon kirjaan tulee, värkkäilin muutamat kukkaneliöt ja ajatuksena olisi mahdollisesti tällä kertaa saada jonkinlainen torkkupeitto aikaiseksi. Siis loppuun asti. Nämä neliöt ovat suurempia kuin mitä viimeksi virkatessani tehtailin, ja siksi niitä ei ihan sataa tarvitse olla.. No katsotaan nyt mitä tästä tulee vai tuleeko mitään.

Ensin kuitenkin aion maksaa kirjan eli neuloa ne sukat veljen tyttöystävälle. Ärsyttää vain suunnattomasti keksiä mallia tyhjästä, tarkoitan siis sitä, kun hän ei kysyessäni sanonut mitään, millaiset sukat haluaisi. Haluaako kirjoneuletta vai ei, lyhyttä vai pitempää vartta, millaisia värejä.. Vapaat kädet, eikös sen pitäisi olla kiva?

.